Nonniin, tänään onkin sitten jo tiistai. Tulihan sitä sitten lauantainakin tsekattua kapakat ja saman kaavan mukaan edettiin --> aamupäivällä himppeen :S örör.. Nyt on joutunu pitää matalaa profiilia pari päivää.
Tänään oli aika kuuma päivä ja hiki valui. Täällä asuntolassa on alimmassa kerroksessa vahtimestari, jolle aina morjenstelen kun lähen ulos. Myös vkl-iltoina. Dagen efter tää vanha jarru aina kuittailee jotain krapulasta. Tänään sanoin hälle, että piru kun on kuuma, johon totesi että kannattas juoda vähän :D heh huumormiehiä.
Eilen "käväsin" hakemassa kk-kortin salille. Luulin homman toimivan niin, että "Moi, kk-kortti, kiitos, Moi". Tosiasiassa paikalla vierähti varmaan tunti erinäisiä kaavakkeita täytellessä. Kaikki pelkästään japaniksi ja kanjeilla (kiinalaiset kirjoitusmerkit (joita en siis osaa)). Luojalle kiitos, että tutorini oli mukana --> ilman Tomachi-sania olisin jäänyt ilman korttia.
Kaavakkeissa udeltiin mm. paljonko syön lihaa/ateria, syönkö lounasta tai päivällistä, syönkö jotain em. aterioiden välissä.. myös viinankäytöstä kysyttiin, tosin en viittinyt täysin totuudenmukaista teekkarin perusannosta lappuun raapusta ja siltikin annosmäärä herätti ihmetystä :D
Huomenna meen ekaa päivää salille kuitenkin. Paikka ei oikeastaan ole pelkkä punttisali, vaan tarjoaa myös jumppia, aerobicia, joogaa jnejne. Resepsuunissa suosittelivat joogaa, koska siellä on kuulemma pelkästään tyttöjä ;) (tässähän tulee ihan mieleen Eric Prydz - Call on me). Uimahalli löytyy myös + poreammeet, onsen (japanilainen kylpytila), sauna... Paikan nimi on Ito genki club, tarkoittaa ITO:n terveysklubia. Klubin tunnelmasta sain kuvan, että japanilaiset tulevat sinne koko päiväksi rentoutumaan kylpyihin, hierontaan ja syömään terveellisesti. Taidanpa koittaa itsekin joku rapea sunnuntaiaamu :)
tiistai 22. huhtikuuta 2008
perjantai 18. huhtikuuta 2008
La-aamu ja hienoinen kankkunen
Eilisilta vierähti jälleen Fukuokan keskustassa. Tällä erää tuli koettua taksilla matkustamisen riemu. Japanin takseilla on sairaan kallis maine, mut ilokseni totesin, että halvempiahan nuo ovat kuin siellä koto-Suomessa.
Yöbussien ja -junien kulkemattomuuden johdosta, täällä joutuu aina pohtimaan keskiyöllä jatkaako kännäämistä vai ei, sillä keskiyön jälkeen seuraavat vuorot menee aamukuuden jälkeen. Toistaiseksi olen aina päätynyt jatkamiseen :D, kuten eilenkin.
Taksia tuli vähän kokeiltua juu ja kuski ei puhunu yhtään englantia. Yritin siinä sitten vastailla parhaani mukaan japaniksi :) Aika monen japanilaisen reaktio, kun kertoo olevansa Suomesta, on kysymys, että puhutaanko Suomessa englantia äidinkielenä. Ja yleensä keskustelun avaus on japsilta että "Amerika-jin desu ka?" (amerikkalainenko?).
Ilta meni ihan mukavissa merkeissä samalla kokoonpanolla kuin viime vkl:nakin. Tsekattiin yksi hevibaari (musiikki ihan helvetillisen kovalla) ja Jamaica-kapakka, jossa oli oikeen letkee meno. Ja aamulla kotiin tulin vasta joskus 9-10:n maissa. Huh nää baari-illat täällä on kyllä eksponentiaalisesti raskaampia :D.
Äsken käväsin yliopistolla syömässä hyvän kapulamättöruoan, ビｯグどら, jossa on perkeleesti munaa. Täällä muutenkin munaa tungetaan joka paikkaan. Munaa diggailevana kaverina ruoka on siis varsin makoisaa. Ylpeenä voinen myös todeta, että kävin oikeesti keskustelun japaniksi keittiöntätien kanssa :) chitchättitaidot kehittyvät kyllä varsin nopeesti, mutta vieläkin silti suurin osa natiivien puheesta menee yli hilseen epämääräisenä äänimössönä.
Yöbussien ja -junien kulkemattomuuden johdosta, täällä joutuu aina pohtimaan keskiyöllä jatkaako kännäämistä vai ei, sillä keskiyön jälkeen seuraavat vuorot menee aamukuuden jälkeen. Toistaiseksi olen aina päätynyt jatkamiseen :D, kuten eilenkin.
Taksia tuli vähän kokeiltua juu ja kuski ei puhunu yhtään englantia. Yritin siinä sitten vastailla parhaani mukaan japaniksi :) Aika monen japanilaisen reaktio, kun kertoo olevansa Suomesta, on kysymys, että puhutaanko Suomessa englantia äidinkielenä. Ja yleensä keskustelun avaus on japsilta että "Amerika-jin desu ka?" (amerikkalainenko?).
Ilta meni ihan mukavissa merkeissä samalla kokoonpanolla kuin viime vkl:nakin. Tsekattiin yksi hevibaari (musiikki ihan helvetillisen kovalla) ja Jamaica-kapakka, jossa oli oikeen letkee meno. Ja aamulla kotiin tulin vasta joskus 9-10:n maissa. Huh nää baari-illat täällä on kyllä eksponentiaalisesti raskaampia :D.
Äsken käväsin yliopistolla syömässä hyvän kapulamättöruoan, ビｯグどら, jossa on perkeleesti munaa. Täällä muutenkin munaa tungetaan joka paikkaan. Munaa diggailevana kaverina ruoka on siis varsin makoisaa. Ylpeenä voinen myös todeta, että kävin oikeesti keskustelun japaniksi keittiöntätien kanssa :) chitchättitaidot kehittyvät kyllä varsin nopeesti, mutta vieläkin silti suurin osa natiivien puheesta menee yli hilseen epämääräisenä äänimössönä.
torstai 17. huhtikuuta 2008
Labrapäivä
Tänään vietin koko päivän labrassa. On ollu perkuleen synkkää ja sateista, mut lämpötila silti korkeempi kuin Suomessa kesällä 50v sitten. Ja hoi! Löysin punttisalin yliopiston liepeiltä. Tällä kampuksella, missä opiskelen, ei salia yliopiston puolesta vielä ole.
Myös Tomachi-san (tutor) kutsui meikän parin viikon päästä pidettävään Izakaya-illanviettoon. Ko. illanvietto on jonkinlainen alumniopiskelijatapahtuma, johon kerääntyy meidän labrasta jo valmistuneet ja tämän hetkiset graduate-tason opiskelijat. Tomachi sanoi, että rahaa ei tarvitse mukaan :D. Nomihodaita (Juo niin paljon kuin jaksat ajassa x) luvassa :P Juteltiin myös ihan perusjuomatottumuksista ja rinksukulttuurista. Pojat kyseli kuinka vahvoja viinoja pystyn kiskomaan. Heittelin hienoisella värikynällä, et jotain 80%:sia on tullu juotua. Japanilaiset ei kuulemma pysty juomaan yli 30%:sia heh.
Tänään syömässä käydessäni ei näkynyt suosikkikeittiöntätiäkään.
Myös Tomachi-san (tutor) kutsui meikän parin viikon päästä pidettävään Izakaya-illanviettoon. Ko. illanvietto on jonkinlainen alumniopiskelijatapahtuma, johon kerääntyy meidän labrasta jo valmistuneet ja tämän hetkiset graduate-tason opiskelijat. Tomachi sanoi, että rahaa ei tarvitse mukaan :D. Nomihodaita (Juo niin paljon kuin jaksat ajassa x) luvassa :P Juteltiin myös ihan perusjuomatottumuksista ja rinksukulttuurista. Pojat kyseli kuinka vahvoja viinoja pystyn kiskomaan. Heittelin hienoisella värikynällä, et jotain 80%:sia on tullu juotua. Japanilaiset ei kuulemma pysty juomaan yli 30%:sia heh.
Tänään syömässä käydessäni ei näkynyt suosikkikeittiöntätiäkään.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Vaihto-opiskelun bigbang
Koko vaihto-opiskeluidea lähti liikkeelle jo monen monituista vuotta sitten. Alunperin vaiheilin Erasmus-vaihdon (Saksaan) ja Aasian vaihdon kesken. Mutta lopulta kohteeksi valikoitui Japani (neljä vuotta sitten), mutta ei suinkaan Anime- tai Mangaharrastuksen takia, koska niitä en harrasta :). Ennemmin Japani kiehtoi totaalisen erilaisena kulttuurina ja hitech-maana. Hitechiä itsekin opiskelevana, Japani muodostui luonnolliseksi valinnaksi.
Koulumme tarjoaa muutamia paikkoja Japanin yhteistyökorkeakouluista, mutta paikkani Kyushu Universitystä hain itse. Sähköpostilla sain yhteyden professoriin, joka muitta mutkitta hyväksyi minut research studentiksi laboratorioonsa. Täällä tutkimusaiheenani on suprajohteet eli paikallisella slangilla 超電導. Lukuvuosi 4.2008-3.2009 minun tulisi kuluttaa tämän aiheen parissa.
Olisi luultavasti ollu paljon helpompi alottaa blogin kirjoitus jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Ajattelin tänne nyt kuitenkin lisäillä jotain, kun mieleni niitä palauttelee. Ekat pari viikkoa kuitenkin ovat olleet melkoista kaaosta. Suomipoika on kyllä välillä ollut niin hukassa täällä nouseva auringon maassa, mutta kaikesta on kuitenkin selvitty tähän mennessä. Pääosin luultavasti säkällä ja ihmisten auttavaisuudella.
Ensimmäisenä casena voisin mainita saapumisen Nagoyan lentokentälle kauniina la-aamuna 29.3.2008. Yölennon jälkeen, luonnollisesti vartin nukkuneena, olin valmis kohtaamaan kielimuurin ja kulttuurishokin. Melkein ylipääsettömäksi ongelmaksi muodostui Nagoyan kentältä poispääseminen :D. Kävin kyselemässä turisti-infosta apua englanniksi. Tyttö siellä puhui englantia, mutta en kyllä saanut selville, että mikä juna tai bussi menee Nagoyan keskusrautatieasemalle. Ujona suomalaispoikana en kehdannut jäädä tiskille notkumaan ja kertaamaan asioita, vaan teeskentelin siis ymmärtäväni miten homma toimii. Hölmöä. Lopulta, turisti-infon taaksejätettyäni, marssin vain suoraan lipunmyyntipisteelle ja sopersin englanniksi, suomeksi (+maoriksi) ja japaniksi virkailijalle tarpeeni. Pari sekuntia myöhemmin havahduin lippuun kädessäni ja kuin vaistomaisena reaktiona lähdin seuraamaan "jonoa". Lipussa ei ollut mitään mitä olisin osannut lukea. Jono veti perässänsä jonkinlaiselle pienelle rautatieasemalle, jonka alueelle pääsi sujauttamalla lippu lukijan läpi. Hommahan ei mennyt ihan putkeen. Kysyin viereisessä jonossa olleelta tytöltä englanniksi, että mitähän tässä nyt sitten pitäisi tehdä :D. Tyttö puhui englantia ja tästäkin siis selvittiin. Oikean raiteen löysin intuition johdattelemana (säkällä). Näytin ulkona olevalle konnarille lippua ja muodostin japaniksi lauseen "onks tää lippu hyvä tähän junaan?".. Ja oikea junahan se oli. Saavuin paikalle ilmeisesti kreivin aikaan, sillä sisälle päästyäni, ampaisi juna jo liikkeelle. Näin olin turvallisesti matkalla kohti Nagoyan rautatieasemaa ja Shinkansen-raiteita (luotijuna), joilla saavuttaisin myöhemmin määränpääni, Fukuokan.
Koulumme tarjoaa muutamia paikkoja Japanin yhteistyökorkeakouluista, mutta paikkani Kyushu Universitystä hain itse. Sähköpostilla sain yhteyden professoriin, joka muitta mutkitta hyväksyi minut research studentiksi laboratorioonsa. Täällä tutkimusaiheenani on suprajohteet eli paikallisella slangilla 超電導. Lukuvuosi 4.2008-3.2009 minun tulisi kuluttaa tämän aiheen parissa.
Olisi luultavasti ollu paljon helpompi alottaa blogin kirjoitus jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Ajattelin tänne nyt kuitenkin lisäillä jotain, kun mieleni niitä palauttelee. Ekat pari viikkoa kuitenkin ovat olleet melkoista kaaosta. Suomipoika on kyllä välillä ollut niin hukassa täällä nouseva auringon maassa, mutta kaikesta on kuitenkin selvitty tähän mennessä. Pääosin luultavasti säkällä ja ihmisten auttavaisuudella.
Ensimmäisenä casena voisin mainita saapumisen Nagoyan lentokentälle kauniina la-aamuna 29.3.2008. Yölennon jälkeen, luonnollisesti vartin nukkuneena, olin valmis kohtaamaan kielimuurin ja kulttuurishokin. Melkein ylipääsettömäksi ongelmaksi muodostui Nagoyan kentältä poispääseminen :D. Kävin kyselemässä turisti-infosta apua englanniksi. Tyttö siellä puhui englantia, mutta en kyllä saanut selville, että mikä juna tai bussi menee Nagoyan keskusrautatieasemalle. Ujona suomalaispoikana en kehdannut jäädä tiskille notkumaan ja kertaamaan asioita, vaan teeskentelin siis ymmärtäväni miten homma toimii. Hölmöä. Lopulta, turisti-infon taaksejätettyäni, marssin vain suoraan lipunmyyntipisteelle ja sopersin englanniksi, suomeksi (+maoriksi) ja japaniksi virkailijalle tarpeeni. Pari sekuntia myöhemmin havahduin lippuun kädessäni ja kuin vaistomaisena reaktiona lähdin seuraamaan "jonoa". Lipussa ei ollut mitään mitä olisin osannut lukea. Jono veti perässänsä jonkinlaiselle pienelle rautatieasemalle, jonka alueelle pääsi sujauttamalla lippu lukijan läpi. Hommahan ei mennyt ihan putkeen. Kysyin viereisessä jonossa olleelta tytöltä englanniksi, että mitähän tässä nyt sitten pitäisi tehdä :D. Tyttö puhui englantia ja tästäkin siis selvittiin. Oikean raiteen löysin intuition johdattelemana (säkällä). Näytin ulkona olevalle konnarille lippua ja muodostin japaniksi lauseen "onks tää lippu hyvä tähän junaan?".. Ja oikea junahan se oli. Saavuin paikalle ilmeisesti kreivin aikaan, sillä sisälle päästyäni, ampaisi juna jo liikkeelle. Näin olin turvallisesti matkalla kohti Nagoyan rautatieasemaa ja Shinkansen-raiteita (luotijuna), joilla saavuttaisin myöhemmin määränpääni, Fukuokan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
