La-aamu ja hienoinen kankkunen

Eilisilta vierähti jälleen Fukuokan keskustassa. Tällä erää tuli koettua taksilla matkustamisen riemu. Japanin takseilla on sairaan kallis maine, mut ilokseni totesin, että halvempiahan nuo ovat kuin siellä koto-Suomessa.

Yöbussien ja -junien kulkemattomuuden johdosta, täällä joutuu aina pohtimaan keskiyöllä jatkaako kännäämistä vai ei, sillä keskiyön jälkeen seuraavat vuorot menee aamukuuden jälkeen. Toistaiseksi olen aina päätynyt jatkamiseen :D, kuten eilenkin.

Taksia tuli vähän kokeiltua juu ja kuski ei puhunu yhtään englantia. Yritin siinä sitten vastailla parhaani mukaan japaniksi :) Aika monen japanilaisen reaktio, kun kertoo olevansa Suomesta, on kysymys, että puhutaanko Suomessa englantia äidinkielenä. Ja yleensä keskustelun avaus on japsilta että "Amerika-jin desu ka?" (amerikkalainenko?).

Ilta meni ihan mukavissa merkeissä samalla kokoonpanolla kuin viime vkl:nakin. Tsekattiin yksi hevibaari (musiikki ihan helvetillisen kovalla) ja Jamaica-kapakka, jossa oli oikeen letkee meno. Ja aamulla kotiin tulin vasta joskus 9-10:n maissa. Huh nää baari-illat täällä on kyllä eksponentiaalisesti raskaampia :D.

Äsken käväsin yliopistolla syömässä hyvän kapulamättöruoan, ビｯグどら, jossa on perkeleesti munaa. Täällä muutenkin munaa tungetaan joka paikkaan. Munaa diggailevana kaverina ruoka on siis varsin makoisaa. Ylpeenä voinen myös todeta, että kävin oikeesti keskustelun japaniksi keittiöntätien kanssa :) chitchättitaidot kehittyvät kyllä varsin nopeesti, mutta vieläkin silti suurin osa natiivien puheesta menee yli hilseen epämääräisenä äänimössönä.